1980 / 1990 / 2000-luku

80-LUKU
80-luku muistetaan kulutusjuhlan vuosikymmenenä, joka huipentui vuonna 1989 Loviisassa perustettuun rock-yhtyeeseen. Aluksi tämä musiikillisesti ns. sillisalaattia esittävä miesjoukko esiintyi ilman nimeä... Kuitenkin jo bändin toisella keikalla meininki näytti siltä, että hommaa kannattaa esittää muillekin, joten nimen keksiminen oli edessä. ROLEKS. Siinä se oli. Nimen, joka kuvasti kavereiden mielestä tarkkuutta ja luotettavuutta. Kuitenkin vokalisti Matti Häyhä meni keneltäkään kysymättä kirjoittamaan keikkajulisteisiin sanan THE TOLPAT, eikä bändi ehtinyt tehdä ainuttakaan keikkaa Roleks-nimellä. Nimen synnystä on vaikea sanoa, vaikuttiko siihen treenikämpän naapurissa meuhkaavat Tolpan sisarukset vai kaksimetriset kitaristit Lasse Andersson ja Zellu Starck. Joka tapauksessa nimi sai jäädä, ja keikkajulisteisiin, jotka kirjoitettiin käsin tuli seuraavanlainen teksti:... International world music show...The TOLPAT...

Maailmanmusiikista sauhuttiin 80-luvun lopussa paljon, joten The Tolpatkin koetti ratsastaa sillä esittämällä sellaisia kappaleita kuten Ajettihda tziganaiset (karjalainen kansanlaulu), Zum gali gali (israelilainen kansanlaulu), Mussoyiee (länsi-afrikkalainen kansanlaulu) ja Ryynipussi (suomalainen kansanlaulu). Viimeksi mainitun Häyhä sai toisin esittää jostain syystä aivan yksin. Tällaisten valintojen lisäksi ohjelmistosta löytyi mm. ruotsalainen hittipotpuri 80-luvulta, Irwinin mitä suurempi mies ja Martti Innasen Himalajan panttilainaamon iltasoitto. Omia biisejä oli siihen aikaan muutama ja lisää koetettiin väsätä koko ajan. Työkoneen vilkkuvalo loi seinille kerrassaan upeita eri suuntiin kulkevia valopisteitä). The Tolppien esiintyminen oli railakasta ja mutkatonta ja nousuhumalainen yleisö piti kovasti esityksistä ja vaati lisää...

Syksyllä -89 bändi sai uuden jäsenen. Ollessaan esiintymässä loviisalaisessa ravintola Riossa tuli muuan huopahattuinen kaveri kysymään, voisiko hän kokeilla tuubaa. Mies soitti loppukeikan monimutkaisia ja ainutkertaisia tuubasooloja ja näin tämä Christer Bomberg -niminen kaveri liittyi The Tolppien kuudenneksi jäseneksi. Seuraavilla keikoilla Bomberg soitti trumpettia ja käsikäyttöistä laivan sumutorvea.

Tolpat vuosimallia -90 (kuva:Kristian Willner)

90-LUKU
Tultaessa 90-luvulle The Tolpat kuuntelivat istuvan presidentin neuvoa, joka kuului:"tarttis varmaan tehrä jotaki". Ja pojathan tekivät koko ajan, kasvattivat itselleen pienet leukaparrat. Mallin parroille antoi muuan Viulu-Kalle, nyttemmin jo edesmennyt loviisalaispelimanni joka piti paljon bändistä. Partojen kasvatuksen lomassa pojat treenasivat kovasti ja etsivät sopivaa studiota demokasetin tekoa varten. Helsinkiläinen studio Equaliz sai kunnian ensimmäisenä tallentaa The Tolppien tuotoksia nauhalle. Yhteistyö äänittäjä Ari Hämäläisen kanssa sujui hyvin ja tuloksena oli neljän biisin demo, jolla kuultiin kappaleet ulkomaa, kuin kukkanen, pää alko pätkii, ja hevonen. Näistä "pää alko pätkii" on väännös kappaleesta "shaking all over" mikä on rusikoitu lähes tunnistamattomaksi.
Elettiin kesäkuuta -90. Demoa oli lähetetty levy-yhtiöihin, ohjelmatoimistoihin ja radioihin. The Tolpat pyörivät lähikunnissa keikoilla ja alkoivat painaa t-paitoja, joissa bändiä esittävän logon lisäksi luki The Tolpat....maailman, alamaailman ja henkimaailman musiikkia....
Pari levy-yhtiötä osoitti mielenkiintoa nauhaa kohtaan. Myös ohjelmatoimistot höristelivät korviaan ja vasta perustettu Radiomafia sekä jotkut paikallisradiot soittivat jonkin verran "ulkomaa"-biisiä, mikä näkyi yleisön määrässä. Ihmisiä oli n. kolme yhtä neliötä kohden ja syksymmällä yhtyeen keikkareviiri laajeni aina Tampereelle asti. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut ja The Tolpat keskittyi entistä enemmän harjoitteluun. Rumpali Piatu Suni piti Häyhälle kaksi päivää kestäneen saxofoninsoittokurssin ja Bomberg päätyi soittamaan vetopasuunaa. Näin bändi sai tukevan kompin ja Lassen soolojen lisäksi persoonallisen ja maanläheisen puhallintaustan.

Loppuvuodesta -90 The Tolpat päätti julkaista omakustannesinglen, johon valittiin Gaye Delormen kappale Ear is my eye josta väännettiin nostetaan rimaa sekä poikien oma kappale mikä kumma sitä vaivaa?.Studioksi valittiin jälleen Equaliz, missä vietettiin yksi tammikuinen viikonloppu vuonna -91 ja huhtikuussa levy oli ulkona.
Videokameroiden kanssa temppuilu oli kuulunut alusta asti bändin puuhiin. VHS-kameroilla oli tehty lyhytelokuvia, keikkadokumentteja ja playback-esityksiä. Nyt oli tarkoitus tehdä tasokkaampi video toisesta singlen biisistä mutta tämä hanke kaatui varojen puutteeseen. Rahattomuus oli muutenkin lähes jatkuva olotila bändin keskuudessa. Samoihin aikoihin pojat saivat häädön Loviisan vanhassa kaupungissa sijainneesta treenikämpästä. Onni onnettomuudessa - kaupungin laidalta löytyi hylätty muuntoasema, minkä The Tolpat vuokrasivat ja kunnostivat musiikin harjoitteluun sopivaksi. Myöhemmin tämä yksinkertaisesti muuntajaksi kutsuttu mesta on eri bändien treenikämppien lisäksi toiminut ulkoilmakonserttien ja kesäteattereiden esityspaikkana ja herättänyt tilataiteensa ansiosta ihastusta sekä hämmennystä ohikulkijoissa ja kävijöissä.
Keikkaa oli mukavasti ja yhä kauempana, niinpä pojat hankkivat vanhan Ford Transit-pikkubussin joka lyhyen taipaleensa aikana ehti kuskata bändiä pitkin eteläsuomea, kunnes matkalla Savonlinnaan autosta katkesi kampiakseli. Sen viikonlopun keikat saatiin kuitenkin hoidettua vuokra-autolla ja selvisi että The Tolpat tunnetaan ainakin Nurmeksessa asti.

Kesällä -91 bändin kaksi b-puolta sisältävä single soi radioissa sen verran tiheään, että keikkapaikoilla oli monasti suorastaan tiheä tunnelma. Nostetaan rimaa oli toivottu biisi ja etenkin lähiseutujen kapakoissa oli melkoinen kaaos kun the tolpat astui estraadille.
Keikkamainoksissa pojat olivat siirtyneet valokopioihin alun käsin tehtyjen sijaan ja onnistuivat närkästyttämään paikallisen LOVIISAN TOR- nimisen urheiluseuran kopioimalla seuran logon omaan mainokseensa, olihan LOVIISAN TORin T-kirjain mitä mainioin tunnus The Tolpille. Asiasta seurasi yleisönosastokirjoituksia paikallislehdissä joihin bändi laati TORin pyynnöstä vastineen. Asia jäi sikseen mutta maine sen kuin lisääntyi. Myöhemmin kesällä bändi käytti TAPPARAn logoa erään Tampereen keikan mainoksissa, mutta tämä jostain syystä peruuntui, eikä sen vaikutuksista saatu minkäänlaisia tuloksia.
Syksyllä -91 Kjellu ja Lasse alkoivat puuhata bändille kiertuetta ja lokakuussa lähdettiin tien päälle Bombergin ja hänen kavereidensa omistamalla bussilla. Kyseessä oli kuuden päivän minikiertue joka totteli nimeä "COME BACK TOUR...ETELÄ-POHJANMAAN KAUTTA". Tämä kiertue rasitti kovasti bändin taloutta, joka oli muutenkin lähes olematon. Lipputuloihin perustuvat esiintymispalkkiot alueilla joissa The Tolpat oli vielä melko tuntematon käsite, tuottivat lähinnä kahvirahoja ja kun vielä bussia jouduttiin vetämään hinausautolla, niin homma meni lähinnä miinuspuolelle. Mutta meininki oli hyvä ja bändi ahkeran keikkailun ja harjoittelun ansiosta mainiossa vedossa. Olipahan käyty kuitenkin jopa Vaasassa ja Seinäjoella saakka näyttämässä miten sitä rimaa nostetaan.

Talvi kului keikkaillessa ja jonkinlaisia levytyssuunnitelmiakin oli ilmassa. Muuan Helsinkiläisyrittäjä joka oli rahoittanut Helsinkiläisen JACK FLASH yhtyeen lp:n oli kiinnostunut myös The Tolpista. Levytyksestä oli puhetta pitkin alkukevättä, kunnes kyseinen rahoittaja alkoi suunnitella toteutusta ajan hengen mukaisilla konetaustoilla. The Tolpat vetäytyi hankkeesta koska kokivat muuten aivan hyvän konemusiikin itselleen vieraaksi ja halusivat pysyä perinteisenä "oikeiden instrumenttien" bändinä.
Elettiin kevättä -92. Leukaparrat alkoivat hävitä kavereilta, muuten niitä alkoi ilmestyä nuorten rock-henkisten miesten leuoille. Syynä tähän partabuumiin ei ollut tällä kertaa viulukalle , vaan Seattlelainen NIRVANA-yhtyeen johdolla maailmalle levinnyt grunge-tyyli. Näin leukatupsusta jota The Tolpat kutsuivat viulukalle-parraksi, tuli grunge-parta. Yhtye treenaili uusia biisejä ja suunnitteli toisen omakustanteen julkaisemista. Zellu joka oli hoitanut yhtyeen lähes kaikki keikat ja kontaktit lähetteli demoa ja levyä eri tuottajille ja muille alan ihmisille,hoitaen samalla harrastustaan eli HURRIGANES yhtyettä koskevan materiaalin keräily. Tiedustellessaan ex hurriganes kitaristi/tuottaja Janne Louhivuorelta vanhoja Hurriganesin keikkanauhoja Zellu tuli lähettäneeksi hänelle The Tolppien tuotoksia joista tämä tuntui olevan hyvin kiinnostunut...
Muuntajan pihalle nousi esiintymislava basisti Jarmo Hämäläisen toimesta muiden hääriessä apumiehinä. Keikkaa oli harvakseltaan ja yhteishenki hyvä ja bändi paremmassa vedossa kuin koskaan.
Huhtikuussa Janne Louhivuori soitti ja ehdotti LP:n tekoa levy-yhtiö Flamingolle. Selvisi että Louhivuori halusi nimenomaan bändin omaa tuotantoa,eikä covereita jotka olivat keikoilla suosittua tavaraa kummallisine suomennoksineen, kuten esim."Ootsie ollu vatsatauis"(All Along the Watchtover),"Jimi Hendrixin faija"(Fire), "Yksi tiili päivässä"(Another Brick on the Wall)ja "Kuka hierois?"(Heroes)....mites tää nyt näihin covereihin meni tää juttu... eli Tolpat pääsi levyttämään.
Vappuna .92 järjestettiin muuntajalla Loviisalaisbändien ulkoilmakonsertti. Tämän jälkeen keskityttiin harjoittelemaan levylle tulevia biisejä ja heinäkuussa mentiin Finnvoxin studioon, tuottajana Janne Louhivuori ja äänittäjänä Dan Tigerstedt. Studio oli varattu kymmeneksi päiväksi mutta pojat selviytyivät hommasta kuudessa päivässä. Tuloksena oli 14 Tolpat laulua; suoraviivaista helppotajuista rokkia, jota bändi itse kutsui "torvipunkiksi" ja levy-yhtiö "huumoripopiksi".

Levy nimeltä SE MENI PÄÄSTÄ LÄPI julkaistiin lokakuussa 1992 ja tämän jälkeen Tolpat heittivät keikkaa minkä saivat. Levyn nimi tuli Juha Pantin samannimisestä kappaleesta ja levyn kannessa poseerasi Tolppien lisäksi Häyhän ja erään Hagan rakentama suuri pahvinen pää joka oli kiertänyt mukana 90- luvun alusta saakka. Jampan käsialaa oli pään tekniikka joka mahdollisti edestakaisen liikkeen ja hohtavat silmät. Levy sai kritiikkiä, jakaen kriitikot kahtia. Tolpat eivät välittäneet kummastakaan vaan seurasivat omaa vaakunaa.(huomaatteko että The- sana jäi pois bändin nimen edestä ulkomaan markkinoita silmällä pitäen.) Levy ei herättänyt kovin laajaa huomiota mutta kaikki kannattajat saivat omansa. Tultaessa vuoteen 1993 Tolpat tekivät lisää biisejä ja heittivät keikkaa klubeissa..."ootteks työ niit soittajapoikii?...kuis mont teittii on?... otatteks työ pitsaa vai hernekeittoo?...voitteks työ ite siirtää sen biljardipöyän sivuun kun portsarilla on sydävika?...älkää soittako liian lujaa..." Ja Tolpathan soittivat.
Vaan kevät keikkaillen tulevi. Soittamisen lisäksi Tolpat harrastivat Loviisan elävän musiikin yhdistyksen kokouksissa häiriköintiä. Nämä kuusi "Veikko Vennamoa" toivat kokouksiin äidin leipomia pullia ja saivat näin omia suosikkiesiintyjiä Loviisa Blues-festivaaliin jossa Tolpat soittivat varsinaisten esiintyjien roudaustauoilla. Levy-yhtiö Flamingo ei vaikuttanut kovin halukkaalta seuraavan levyn julkaisuun.

Bändi ei enää riittänyt vaan alkoi syntyä teatteria, studiota, moottoripyörää, venettä ja Svartholma soi-tapahtuma jossa Tolpat toimivat Loviisan elmun riveissä timpureina, roudareina, kaljavahteina(???%%%) sekä pääesiintyjinä. Koska tapahtuma oli saaressa, kuljetus tapahtui Bombergin työnantajan lainaamalla hinaajalla. Seuraavasta talvesta ei ole muuta mainittavaa kuin kylmät vuokra-autot ja roudarit jotka olisivat kuuluneet sairaseläkkeelle. Kesällä 1994 lähes koko bändi osallistui muuntajan Toimintateatterin TAPPAJAHAI-näytelmään. Mukana oli suuri joukko ystäviä ja muuntajalla kävi sellaista yleisöä jota ei saa rokkikeikoille muuta kuin aseilla uhaten(tosin tätä keinoa Tolpat eivät ole koskaan käyttäneet.)

 
"Tappajahai" muuntajalla 1994 (Kuva:Kristian Willner)

Joulupäivänä 1994 Tolpat soittivat RAVINTOLA RUUKIN MYLLYSSÄ, ja tätä perinnettä oli jatkunut jo bändin perustamisesta lähtien. Myllystä pojat olivat löytäneet näköisensä yleisön,johon orkesterin oli helppo samaistua.

Vuonna 1995 Suomi voitti maailmanmestaruuden jääkiekossa.
...maantie alla
vaihde päällä
tästä taajamasta jonnekin, missä
ei ihmetellä
onko meillä
kaikki täällä kovin ainutlaatuista
suihkulähde
kauppakorttelissa
sälli jonka ralliautosta on
suora yhteys marsilaisiin
urheiluseura
joka ensi kaudella
aikoo voittaa mestaruuden
kaikki tietää koska kotiin tullut oot
-muista olla aina liikenteessä-

Bändi alkoi heräämään. Puhaltimet jäivät pois ja kavereilta lainailtu bussi oli siirtynyt täysin Tolppien käyttöön ( bussi siirty bändin rahoituksen piiriin -93 ja sitä kautta omistukseen 94. Bombergin huom.). Käytiin Down by the laiturissa, Virtain juhannusrockissa ja Joulun jälkeen -96 äijät painuivat Tikkurilaan Revolver-studioon äänittämään kappaleet valtio elättää, mä jäin fennoskandiaan ja kertakäyttösytkäri ja halpa muovikello. Äänittäjänä toimi Asko Ahonen. TOSITAPAHTUMIIN PERUSTUVIA LAULUJA-single julkaistiin 25.04.1997

Tänä päivänä Tolpat jatkavat kulkuaan päämääränä määränpää.

Muista olla aina liikenteessä! (Kuva: Mona Kantola)